|
Post by Karoliina on Aug 25, 2012 9:39:42 GMT -5
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 26, 2012 6:02:29 GMT -5
26.08.2012 By Karoliina
Kiristin vielä viimeisen valjasremmin huokaisten. Rölli seisokeli kärryjen edessä jo täysin valmiina lähtemään treenaamaan, kun minä taas olisin voinut nukkua tunnin vähän pidempään. Mark seisoi hiukan kauempana Leon kanssa, nuorempi ori häsläsi ja pyöritteli päätään.
- Me mennään jo edeltä, huikkasin miekkoselle kivutessani kärryille. Mark nosti kätensä ilmaan merkiksi, että asia oli täysin okei. Rentouduin ja maiskautin Röllin liikkeelle. Ravuri pärskähti, steppasi paikallaan kaksi askelta ja nytkähti sitten kohti ravirataa. Vedin hiussortuvan korvani taakse ja annoin hevosen köpötellä rauhakseen eteenpäin. Loppukesät olivat aina ihania, ei enää ollut niin kamalan kuuma, taivas oli täysin sininen lukuunottamatta muutamaa hattarapilveä ja linnut osasivat laulaa nätisti. Ja kesäloma tuntui aivan samanlaiselta kuin normaali arki, tosin hevosille se toi enemmän lomaa kun arkipäivinä, mutta tallinpyörittäjälle taas ei.
- Nonnii Rölli, näytäs mihin pystyt kuukauden tauon jälkeen, naurahdin ruunalle ja paransin ajo-ohjia paremmin käteeni. Ravurin korvat kääntyilivät ääneni suuntaan ja kuin taikaiskusta se nosti lennokkaan ravin. - Noh poika, ei niin lujaa, hihkaisin hevoselle ja pidätin sitä aluksi. Eihän sitä sopinut rasittaa hevosta heti treenien alussa. Rölli ravasi pehmeästi kärryjen edessä, se venytti kaulaansa eteenpäin ja kaviot löivät tannerta, aiheuttaen kuivalle raviradalle pienen hiekkapilven. - Ohoi, joko aloititte?, Markin ääni kuului raviradan toiselta puolelta. Leo seisoi uljaana kärryjen edessä ja yritti selvästi jo päästä juoksemaan. Nostin peukalon pystyyn, kurkkuni oli ollut viimeaikoina pahasti kipeä ja puhuminen ei oikein aina tehnyt hyvää. Saati sitten huutaminen. Näin Markin nyökkäävän ja päästävän Leon matkaan.
Puoli tuntia treeniä takana ja hikipisarat valuivat pitkin otsaani. Nina oli tullut radan reunalle ottamaan aikaa, sillä päätimme testata ravureiden vauhdin loman jäljiltä. Rölli ravasi pehmeästi ja tasaisesti, turhempia kuumenematta Leosta noin kolme metriä edellä. Markilla oli täysi työ pidätellä mustaa oria, jottei se vain olisi nostanut vauhdista huumaantuneena laukkaa.
- 20 sekkaa enemmän kuin sen ennätys, Nina huikkasi reunalta kun pyyhälsimme merkityn maaliviivan ylitse Röllin kanssa. - Hienoa, voisi mennä surkeamminkin, vastasin tyytyväisenä ja hidastin oria rauhallisempaan raviin. - Leolla taas noin kolkyt sekkaa enemmän, kuulin selkäni takaa Ninan äänen. Markin vaikutti tyytyväiseltä orin treeniin. - Vedetään vielä yksi ns. kilpailu ja sitten loppuajot, huikkasin ja mies suostui oitis. - Sitten seuraa lisää liikutettavia, Nina naurahti. Tyttö oli aivan oikeassa.
|
|